Thursday, June 24, 2010

Juhannus


Alppiruusun kukinta on lopuillaan, sen kukat lakastuvat kovin kauniisti: kukka kerrallaan vähitellen vajoavat ja varisevat, kovin on hienostuneen tunteikkaan tunnelmallista...

Monday, June 7, 2010

Syreeni, virpiangervoaita ja pihlaja kukkivat


Takapihan ruusut


Vajan takana näkyi kasvavan vadelmia. Portin vieressä oli pensas mutta muuten takapiha oli istuttamaton, joten suojattoman oloinen, kun tiekin näkyi suoraan. Ajattelin, että haluaisin sinne ruusuaidan. Katselin eri ruusujen kuvia ja tilasin kolme ruusuntainta: punaisen suurikukkaisen ja vaaleanpunaisen portin molemmin puolin ja valkoisen juhannusruusun tontin nurkkaan. Tätä varten jouduin poistamaan vanhan pensaan portinpielestä ja siirtämään kompostilaatikon pihlajan alta vajan katveeseen. Kesäkuun alussa laskin vaaleanpunaisessa ruusuntaimessa 15 pientä nuppua, vaikka itse taimi oli tuskin vaaksan korkuinen. Juhannusruusussakin oli pari nuppua, mutta punakukkainen keskimmäinen ei ollut ainakaan vielä tehnyt nuppuja. Tontin nurkan ja pihalajan väliin istuttamassani pikkujasmikkeen taimessa näkyi myös olevan aivan pienen pieniä nuppuja monta.

Mansikkamaa


Kun kasvimaa ja kukkamaa alkoivat olla valmiit, jäi aikaa pohtia mansikkamaata. Halusin sen talon lähelle niin, ettei se kuitenkaan olisi kulkutiellä. Merkitsin keskustan kivellä ja keräsin nurmikon pois. Mansikantaimet istutin rinkeihin ja väleihin laitoin haketta. Vielä jäi tilaa uusille taimille ja hakettakin tarvittaisiin silloin lisää...

Pihakeinu


Ajattelin, että pihalla olisi kiva istuksia pihakeinussa ja katsella riippakoivun oksien lomasta koirien temmellystä, pihan kukkia ja naapuruston elämää. Niinpä hankin pehmustetun katoksellisen kolmen istuttavan pihakeinun, jossa olisi kiva lojua, ja sijoitin sen aidan viereen koivun oksien alle. Keinun taakse jätin niin paljon tilaa, että koirat mahtuivat siitä hyvin juoksemaan.

Omenapuu

Pihani ainoa omenapuu oli tiheä pystysuora oksakimppu. Ennen kuin lumet olivat kunnolla sulaneetkaan, karsin siitä ison osan oksista pois, jottei se olisi niin mahdottoman tiheä. Heti maan sulettua virittelin jäljelle jääneisiin oksiin narut, jotta saisin puusta laajemman. Yksi oksa katkesi narua virittäessäni, mikä on tosi harmi, sillä puusta tuli erimuotoinen kuin mitä olin suunnitellut.

Alkukevät

Vähitellen maa paljastui lumen alta. Edellisellä omistajalla näkyi olleen suorakaiteen muotoinen kukkamaa keskellä pihaa, kukkaistutus vajan seinää vasten, neljä marjapensasta ja joitakin muita pensaita. Itse halusin pyöreän kukkamaan ja kasvimaan. Kasvimaalla on paljon kitkemistä, joten ajattelin, että se olisi kiva aidan vieressä, missä voi samalla jutella naapurien kanssa ja missä se on sopivasti syrjässä katseelta. Kukkamaan halusin keskelle pihaa, suuren ympyränmuotoisen. Arvioin kummallekin sopivat paikat ja merkitsin ne kivin. Heti maan sulettua aloin kuoria nurmea kasvimaalta ja kukkamaalta. Siinä olikin valtava urakka!


Pihan puolella talon vieressä on valokatos ja sen reunalla oli rivi pensaita. Ne olivat talvella olleet katokselta valuneen lumen maahan luhistamia, mutta nousivat hämmästyttävän hyväkuntoisina pystyyn heti lumien sulaessa. Kankesin keskimmäiset kolme pois ja jätin reunimmaiset kaksi. Näin katoksen alla oleva kivetty tila aukeni pihalle päin olematta kumminkaan karu.

Uusi asunto




Vuoden alussa muutin ensimmäistä kertaa elämässäni rivitaloasuntoon, jossa on iso oma piha. Lapsena asuin omakotitalossa, mutta niin se kuin pihakin oli aina vanhempieni valtakuntaa. Nyt sain ensi kertaa tilaisuuden itse päättää, miten pihani laitan. Pidän kovin puutarhatöistä ja kahdella pienehköllä koirallani on runsaasti tilaa juosta pihalla, jonka aita on niille juuri sopivan korkea. Portti vain pitäisi uusia, sillä sen ali pääsee pihatielle.